Valokuviani
Tämä sivusto esittelee kuviani meiltä ja maailmalta. Tutustu rauhassa, katsele ja ihastu. Kuvat olen jakanut minulle loogisiin kokonaisuuksiin, vaikkakin valtio-opin professori Kari Palosen sanoin; "kaikki luokitukset ovat mielivaltaisia". Jos kuvat herättävät ajatuksia tai haluat ehdottaa minulle jotain kuvaustekniikkaa, -paikkaa, -aihetta tai haluat minun kuvaavan sinua, niin ota yhteyttä rohkeasti sähköpostilla.
Tätä matkaa on kuljettu aika tarkalleen 10 vuotta ja se alkoi isosiskoni ylioppilasjuhlien kuvauksesta. Silloin tartuin kehotuksesta kameraan ilman käytännössä minkäänlaista kuvaamiskokemusta. Se tie vei mennessään ja sitä kuljetaan edelleen. Takana on ainakin satoja ellei tuhansia kuvausreissuja Sievin myllyltä Australian aavikolle ja kaikenlaisia siltä väliltä. Kuvia olen varovaisesti arvioiden ottanut matkan varrella kymmeniä tuhansia.
Valokuvauksen kantavana ajatuksenani on, että tyydy siihen, ettet ole koskaan tyytyväinen. Harrastajana kamppailen jatkuvasti niin valokuvaukseen käytettävän ajan, kalustoon käytettävissä olevan rahan kuin kuvausmahdollisuuksien rajallisuuden kanssa.
Näistä huolimatta pyrin luomaan kerta toisensa jälkeen kuvia, jotka ilahduttavat itseäni. Jos ne siinä sivussa ilahduttavat jotain muuta, niin se toki on aina hyvä puoli. Valokuvaus on minulle kuitenkin ennen kaikkea taidemuoto, joka rentouttaa, antaa hyvää mieltä ja välillä jopa onnistumisen kokemuksia. Samalla pysyy liikkeessä, kun aina ajattelee voivansa vielä parantaa, ja kun koskaan ei tiedä milloin laukaisin tallensi sen elämänsä kuvan.
Sinänsä kuvaajana olen kaikkiruokainen, joskin viime vuosina olen pyrkinyt tekemään kuvauksestani enemmän tietoista ja suunnitelmallista. Nykyisin pyrin kuvaamaan ainakin muutaman kuukauden välein jonkin aiheen, jota suunnittelen tarkemmin erityisesti aiheen kannalta, mutta myös etukäteen käytettävän tekniikan, kuvien sommittelun ja valaisun osalta.
Valon käyttötavastani voi sanoa, että erilaiset luonnonvalon vivahteet ovat kiinnostukseni kohde. Välillä käytän myös keinovaloa korostamaan sopivia kohtia esimerkiksi orjasalaman tai jatkuvan valon avulla. Normaalia kameran omaa tai kameran yllä olevaa salamaa käytän erittäin harvoin. En pidä siitä tunnelmasta, minkä se lähes aina luo, vaikka salaman kimmottaisikin esimerkiksi katon kautta. Yleisötilaisuuksissakin pyrin kuvaamaan joko ilman salamaa tai sitten jonnekin sopivaan kohtaan sijoitetun orjasalaman avulla.
Kuvauksessani myös pyrin monesti poimimaan jonkin yksityiskohdan esiin ja tekemään selkeitä pääkohdesommitteluja. Pidän myös sommitteluista, joissa terävä pääkohde nousee kuvasta etualan ja taustan pehmennyksen ansiosta. Ihmiskuvauksessa pyrin monesti joko minimalistishenkisiin laajoihin kuviin, joissa ihminen on vain yksityiskohtana tai sitten pyrin kuvaamaan ihmisen omassa ympäristössään, niin että se kertoo juuri siitä ihmisestä jonkin pienentarinan tai antaa viitteitä hänen elämästään. Kolmantena toistuvana sommitteluna ihmiskuviin liittyen voisi mainita erittäin tiukat rajaukset ihmisten kasvoihin, niin että ihmisten ilmeiden ja etualan sekä taustan epäterävien elementtien avulla luodaan haluttu tunnelma. Luontokuvauksesta voi mainita, että nykyisin kuvaan paljon panoraamakuvia tai sitten pyrin luomaan kuvista usein hieman fantasiatyyppisiä valon, värien tai esimerkiksi usvan avulla. Seuraavat tekniikat, joiden hallitsemista pitäisi nykyisestä kehittää ovat HDR-kuvaus, päällekkäisvalotukset ja erillisten kuvien yhdistäminen
Kuvan esittely
Nostan tähän noin muutaman kuukauden välein yhden sivun kuvista esiteltäväksi kuvan idean, mahdollisten kuvausjärjestelyjen, teknisten tietojen ja jälkikäsittelyn osalta.
Kuva on otettu Targu Muresin esikaupunkialueella Romaniassa vuonna 2011. Olimme olleet omatoimimatkalla Romaniassa viikon ja reissun loppupuolella saavuimme Targu Muresiin, jossa on yksi Euroopan isoimmista romanivähemmistöistä. Kuten kaikkialla muuallakin täälläkin romanien sosioekonominen asema on erittäin heikko. Pääosin he asuivat slummeissa varsinaisen kaupungin ympärillä. Tuona iltana kurjuus oli käsinkosketeltavaa kun lokakuun viileänä iltana liekehtivän auringon alla illan viiletessä alkoi sumu nousta, mihin yhtyivät romanislummien kujilla lämmitykseksi poltettujen roskanuotioiden savut. Siinä hetkessä pystyi kuvittelemaan kuinka ankara talvi on näille ihmisille tällä seudulla, jossa talvella pakkasta voi olla yli 20 astetta. Hökkelit ovat maapohjaisia ja usein ainoa lämmitysmuoto on roskanuotiot. Kukkulalla seistessä pystyi näkemään harvinaisen selvästi sen, kuinka epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on.
Kuvausjärjestelyt: Kuvausjärjestelyä ei hirvittävästi ole. Kiipesin kukkulalle ja otin 5 kuvan panoraaman.
Kuvan tekniset tiedot:
Kamera: Nikon D90
Aukko: 10
Valotusaika: 1/800
ISO-arvo: 1000
Pikselit: 12,2 milj.
Kuvan jälkikäsittely:
Ohjelma: Photoshop Elements 12
Säädöt: Panoraamaksi yhdistäminen, kirkkaus, kontrasti ja terävöitys
Jälkikäsittelyssä noudatettu Vuoden luontokuva-kilpailun
sääntöjä